NATO:n viime vuonna valittu uusi pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen on pitänyt merkittävän puheen Münchenin turvallisuuskokouksessa . Puheen aiheena on NATO:n uusi strategia, järjestön olemassaolon peruste, maailmassa joka ei enää muistuta kylmän sodan aikaista. Tätä samaa pohdintaa on tietysti jollakin tapaa käyty koko Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisen ajan, ja NATO:sta on yritetty brändätä kriisinhallintaorganisaatiota ynnä muuta. Nyt tämä keskustelu pitää kuitenkin jollakin tapaa aloittaa taas alusta, eikä syy ole suoranaisesti turvallisuuspoliittinen.

Välittömänä syynä NATO:n suoraviivaisille globaaleille ambitioille on talouskriisi, joka vaivaa etenkin Yhdysvaltojen kykyä ylläpitää varustelubudjettiaan . Irakin ja Afghanistanin sodat eivät mene hyvin, ja ainakin Iran, Venezuela sekä Pohjois-Korea ovat valmiita jollakin tavalla haastamaan amerikkalaisten ylivaltaa. Yhdysvaltojen resurssit näiden haasteiden ratkaisemiseen vähenevät  velkaantumisen ja talouslaman myötä jatkuvasti .

Yhdysvalloilla (joka käytännössä määrää mitä NATO:ssa sanotaan ja tehdään) on haasteena perustella Kiinalle, Japanille ja öljyntuottajamaille, että niiden kannattaa jatkaa USA:n budjettivajeiden rahoitusta. Öljysheikkien ja Japanin kohdalla voi kenties sanoa Yhdysvaltain tarjoavan turvallisuuspalveluita, suhteessa Kiinaan USA on enemmänkin suojelurahojen kerääjän asemassa . NATO:n globaali strategia tarkoittaisi vain tämän kansainvälisen työnjaon tiivistämistä, USA hoitaisi entistä enemmän sotimisen, Intian ja Kiinan astuessa rahoittajan asemaan. Tämä globaali strategia toteutuessaan tarkoittaisi kaikkien maailman valtakeskusten yhteistyötä "terroristeja" vastaan. Globaalin NATO:n  ongelmana tuntuu siis olevan saada kaikki liittoutuneet uskomaan uhan vakavuuden ja hyväksymään kustannukset.

Riskejä uuden maailmanjärjestyksen rauhanomaiselle synnylle taas on se, että Yhdysvaltojen sisäiset ongelmat pakottavat demokraattikongressin tai presidentin etsimään nopeasti ulkoisen uhan huomion kiinnittämiseksi muualle. Tällä on spekuloinut presidentti Nixonin entinen neuvonantaja Pat Buchanan (joka tunnetaan istuvan presidentin haastamisesta republikaanipuolueen esivaalissa 1992). Toinen uhka on, että Yhdysvaltain liittolaisten taloudet alkavat romahdella ennen aikojaan , tehden globaaliin liittoutumaan ryhtymisestä muille kalliimpaa.

Matias Forss

toimittaja, Kultainfo.com

This e-mail address is being protected from spam bots, you need JavaScript enabled to view it

Marketwatchin Paul B. Farrell listaa 20 kohtaa, jotka takaavat että "lopullinen romahdus" on tulossa, että finanssikriisin elvytystoimet ovat vain taanneet kahta kauheamman laman, sitten kun se tulee. Nämä 20 pommia ovat (amerikkalaisesta näkökulmasta):

1. Liittovaltion rahoitusvajepommi.

2. USA:n vaihtotaseen pommi.

3. Dollarin aseman heikentyminen reservivaluuttana

4. Halvan rahan pommi: joskus korkojen on pakko nousta.

5. Globaali kiinteistökuplapommi. Dubain torni, maailman korkein rakennus, on tyhjillään.

Tässä Jim Jubakin kirjoitus , jossa arvaillaan, että seuraava valuuttakriisi osuukin Englannin puntaan Japanin jenin sijaan. Sillä olisi lähes välittömät seuraukset Yhdysvalloille:

It's one thing when it's Greece or Portugal. A credit downgrade or warning for those countries isn't exactly headline news for most investors. For most of our portfolios, these are peripheral markets.

Ireland in trouble, too? Yawn. Don't own any Irish stocks.

Italy? What's new? Italy's always running a deficit.

Spain? That's a surprise. Time to check the portfolio. But, whew, don't own any Spanish stocks.

The United Kingdom? Whoa. Now we're getting serious. How could the home of Big Ben, Queen Elizabeth II, the Bank of England, the pound sterling and clotted cream be facing a credit downgrade? Or maybe even worse?

The cost of insuring against a U.K. default in the derivatives market is only slightly lower than the price of insuring against a default by Portugal.

Lue lisää

Luin Arvopaperin joulukuun numeron ja siitä paistoi usko hyvään tulevaisuuteen osakesijoituksissa. Samaa uskoa paranevaan talouteen ja sen myötä rahapolitiikan kiristymiseen heijastavat myös dollarin viimeaikainen vahvistuminen ja kullan hinnan lasku, sanoo Stefan Karlsson . Osakkeiden P/E -luvut ovat todella korkealla Suomessa ja esim. Yhdysvalloissa, mutta ilmeisesti optimistit uskovat, että talouden parantuminen ensi vuonna johtaa nopeasti tulosten parantumiseen. Tähän talouden elpymiseen ei kannata luottaa pitkällä tähtäimellä. Elvytyspaketit ja pankkituki voivat pitää tätä nykyistä talouden piristymistä hetken aikaa yllä , mutta ne johtavat yhä pahempiin talousvaikeuksiin . Seuraavaan finanssikriisiin kannattaa edelleen varautua pitämällä osan varallisuudestaan jalometalleina.

Tässä Edvard Harrisonin perusteellinen artikkeli siitä, miten nykyisen laman laukaisseen pankkikriisin taustalla on pitkään jatkunut huono talouskehitys länsimaissa. Poliittisista syistä huono talouskasvu on yritetty saada näyttämään paremmalta kannustamalla kuluttajia ja yrityksiä velanottoon, ja rahoitusala on kasvanut keskeiseksi toimijaksi. Nyt velkaantumisaste on saavuttanut mittasuhteet, joka uhkaa romahduttaa koko talousjärjestelmän. Länsimaissa kuluttajat ja yritykset yrittävät vähentää velkaantumista, mutta valtioilta se näköjään vielä onnistuu, ja mikäs sen parempaa kuin ottaa velkaa valuutassa, jonka arvon voi itse määrittää.

Harrisoniin pohjautuen esitän ennustukset muutaman vuoden kehityskulusta:

Yhdysvalloissa julkistettiin tänään tuottajahintaindeksin uusimmat luvut : hinnat ovat nousseet 1,8 prosenttia marraskuun aikana. Kun viime vuoden lopulla tapahtuneen hintojen laskun vaikutus alkaa poistua tilastosta, Yhdysvalloissa aletaan julkistaa 3 prosentin vuosittaista hintojen nousua, väittää Robert Murphy. Tähän tämänpäiväiseen yllättävän korkean hintojen nousun julkistamiseen kulta ei kuitenkaan reagoinut voimakkaasti ylöspäin: kullan puolesta vetoa lyöneet sijoittajat ovat saattaneet odottaa vielä korkeampaa julkistettua inflaatiota, sanoo Marketwatchin Mark Hulbert. Kulta voikinnyt väliaikaisesti olla saavuttanut huippunsa, ja uuteen nousuun päästään vasta kun valtioiden budjettivajeet tai kuluttajahintojen nousu ajavat sijoittajat hylkäämään velkakirjat ja käteisen.

Tässä hyvä videopätkä Yhdysvaltain tärkeimmästä taloutta käsittelevästä tv-ohjelmasta, Kudlow reportista. Videolla noin viiden minuutin jälkeen alkaa keskustelu dollarin suhteesta muihin valuuttoihin. Dollari menettää uskottavuuttaan turvasatamana, joten vaikka tulisi samanlainen paniikki kuin syksyllä 2008, dollariin ei välttämättä turvauduttaisi. Valtion budjetin alijäämä on viime vuosina kasvanut niin suureksi, että valuuttaa ei voi olla epäilemättä. Samaten euroalueella Espanjan ja Kreikan valtioiden talousvaikeudet vievät uskottavuutta koko valuutalta, kun nyt jo vaikeuksissa olevat Saksa ja Ranska joutuvat käytännössä kuitenkin maksumiehiksi heikompien veljiensä ongelmista. Japanissa päättäjät taas eivät hyväksy jenin arvon nousua, joten siinä valuutassa on turha pitkiä aikoja säästöjään makuuttaa nollakorolla. Kulta on siis ainoa todellinen turvasatama kansainvälisillä markkinoilla, ja siihen voi olla hyvä aika tarttua nyt, kun hinta on tullut euroissakin jonkin verran alas yli 800:n huipuistaan.

Viimeviikkoiset kullan hintaennätykset sekä euroissa että dollareissa mitattuna voi parhaiten selittää inflaatiolla tai inflaatio-odotuksilla, keskuspankkien nollakorkopolitiikan kannustamalla spekulaatiolla sekä yleisellä käsityksellä, että keskuspankit pikemminkin ostavat kultaa kuin myyvät sitä reserveistään. Näistä tekijöistä inflaatio voi viedä kultaa lähiaikoina alaspäin. Lokakuun 2008 jälkeisessä paniikissa länsimaiden keskuspankit lisäsivät rajusti pankkien mahdollisuuksia saada keskuspankilta luottoa. Tämä rahan määrän lisääntyminen, "quantitative easing", on kuitenkin hidastunut viime aikoina, kuten esimerkiksi tämän artikkelin ensimmäisestä kaaviosta voi havaita. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi osakekurssit tuskin jatkavat ensi vuonna yhtä hurjaa nousua kuin maaliskuun 2009 jälkeen tapahtui. Jos puhe laman ohi menemisestä loppuu ja alkaa uusi paniikkivaihe, omaisuusarvot voivat kokea uuden romahduksen. Keskuspankkien reaktiosta siihen sitten riippuisi, kuinka nopeasti rahan määrän lisääminen syö ostovoiman muilta valuutoilta kuin jalometalleilta. Pahimman varalle kannattaa edelleen varautua pitämällä säästöjään jalometalleina.